Leikkikentältä Rantakentälle
- Pesistä kävin pelaamaan muistaakseni vuonna -98 Kipan f-pojissa. Joukkueessa oli kavereita naapurustosta, joten pelailtua tuli vapaa-ajallakin. Suurin osa miun kavereistakin on tullut pelikentiltä. Lätkää pelasin jo ennen pesistä, Kiteelle saatiin jäähalli vuonna 1997 ja mie pelasin ulkojäillä jo sitä ennen, eli vuonna -96. Jääkiekko ja pesis meni koko ajan käsikädessä, kesäisin pesäpalloa ja talvella jääkiekkoa, Simo kertoo.
Monet nykyiset huippupesäpalloilijat ovat olleet nuorempina monilahjakkuuksia pallo- ja joukkuepeleissä eikä Rahunen tee poikkeusta. Sekä jääkiekko että pesis sujuivat erinomaisesti, mutta peruskoulun lopun häämöttäessä oli tehtävä ratkaisuja.
- Ei kukaan miulle sanonut, että nyt on valittava panostatko tosissas lätkään tai pesikseen, mutta mie ite halusin tehä sen päätöksen jo tässä vaiheessa. Jos kerta tehhään niin tehhään sitten täysillä.
Mistään ihan pienestä ratkaisusta ei ollut kysymys, sillä jääkiekkojoukkue Lappeenrannan Saipasta kyseltiin Kiteen Jääsusilta Rahusen mahdollisuuksista muuttaa Lappeenrantaan opiskelemaan ja pelaamaan kiekkoa.
Miksi sitten pesäpallo ja Kitee?
- Sitä on hirmu vaikee selittää, mutta mie tavallaan uskoin enemmän pesikseen.
Lajivalinnan lisäksi yhdeksännen luokan keväällä piti ratkaista seuraavan kolmen vuoden ajaksi tuleva opiskelupaikka. Sotkamon urheilulukio on kasvattanut maamme pesäpallo kentille monia huippupelaajia kuten Sami Sirviö, Janne Vuorinen ja Roope Korhonen. Simo kävi pääsykokeissa ja pääsi sisään, mutta jäi silti Kiteelle.
- Kiteellä olin päässy jo superin joukkueen harjoituksiin ja täällä oli tutut kuviot sillä saralla. Kotona asuminen oli sekin plussaa. Kun lukiossa pystyttiin tarjoamaan mahdollisuudet koulun ja pesiksen yhdistämiseen esim. Pirisen Pasin vetämällä kilpaurheilukurssilla niin jäin Kiteelle.
Kiteen lukion nettisivuilla kerrotaan, että aktiivisessa urheiluvalmennuksessa oleva opiskelija voi hyväksi lukea harjoittelustaan kursseja lukion päättötodistukseensa. Liikunnankursseja Kiteen lukiosta löytyy yhteensä 24.
Tällä hetkellä Simo Rahunen opiskelee viimeistä vuottaan lukiossa, ylioppilaaksi olisi tarkoitus valmistua keväällä 2009. Viime kesänä Rahunen urakoi kolmessa pesäpallojoukkueessa: B- ja A-pojissa, sekä miesten superpesis joukkueessa.
”Lukio hoituu kyllä, pesis on eritavalla tärkeää.”
Kuluneen kauden pelit loppuivat Kiteellä jo elokuun alkuun. Se taas tarkoitti tuoreelle abiturientille lisää aikaa valmistautua syksyn ylioppilaskirjoituksiin. Miten paljon aikaa aktiivinen harjoittelu sitten vie ja kärsiikö koulu urheilusta?
- Vaikka olis ollu vähemmän reenejä, niin ei olis koulussa tullu luettua yhtään sen enempää. Rahunen toteaa. Koulu on kuitenkin aina sujunut hyvin ja tulevaisuudessa jatko-opinnotkin kutsuvat.
- Pesäpallo ei kasvata ammattilaisia, vaikka meijän harjottelu onkin ammattimaista. Ei tällä leipäänsä tienaa. Pakko on joku ammatti löytää ja jatkaa opiskeluja. Tärkeintä tulevaisuudessa olis se, että sais opiskelut, harjoittelun ja pelaamisen yhdistettyä kivuttomasti.
Uteluihin siitä mikä voisi olla tulevaisuuden unelma-ammatti, ei vastausta tahdo saada. Liikunta-ala kuulemma kiinnostaa, kauppatieteetkin on käynyt mielessä, mutta kaikki on vielä auki.
Rahunen nousi kohinalla Kiteen Pallon superpesismiehistöön ja pelasi jo ensimmäisenä kesänään 2007 ulkopelissä 3-vahdin paikkaa.
- Ei se ulkopelipaikka oli sieltä ilmaiseksi tullut, kyllä töitä on saanu tehdä. Nyt kun ulkopeli on alkanu sujumaan pitäisi myös sisäpeli vastuuta saada. Juniorijoukkueissa pelaaminen on senkin takia tärkeää, että saa kokemusta ja niitä ratkaisumahdollisuuksia, joita miesten peleissä ei saa.
Pesäpallo on tunnepeli, mutta onko sillä tulevaisuutta?
Pesäpalloa on pidetty perinteisesti maakuntien lajina ja pääkaupunkiseudulta on pitkään puuttunut oma pääsarjatason joukkue.
- Pesäpallo tarvitsee näkyvyyttä mediassa ja helsinkiläinen joukkue kyllä tois sitä. Joukkueen pitäisi kuitenkin nousta omin voimin pääsarjaan, ja se vaatii tasokasta junnutyötä ja pitkäjänteisyyttä. Rahunen linjaa ja toteaa saman koskevan kaikkia joukkueita, myös Kiteen Palloa. Pesäpallon tulevaisuus on seura- ja juniorityössä, vain siten myös pääsarjatasolla on mahdollista menestyä.
Pohjois-Karjalan pesäpallo erää murroskauttaan, kun maakunnassa on kaksi miesten superpesis joukkuetta. Kiteen Pallon valta-asema lipui viime kesänä Joensuun Mailalle, mutta Rahunen lupaa, että ensi kesänä kiteeläiset ovat vahvempia joukkueiden välisissä otteluissa.
- Ens kesänä myö voitetaan ne.
Mitä pesäpallo on sitten antanut ja miksi on kannattanut vuodattaa verta, hikeä ja kyyneleitä, kokea karvaita tappiota ja istua tuhansia kilometrejä busseissa ja kuluttaa koko kesäloma palloa lyöden??
- No ainakin liikunnallisen elämäntavan tästä on saanu ja sitten ihan sen, että tietää olevansa jossain hyvä. Kai se on se jokin kilpailuvietti joka ajaa eteenpäin ja tietty kunnianhimo. Sitä vaan haluaa onnistua. Joukkueurheilu on aina vetäny enemmän puoleensa, en mie osaa eritellä että miks, mutta ryhmässä tekeminen on vaan tuntunu luonnolliselta.
- Pesäpallossa vaaditaan niin nopeutta, voimaa, kuin peliälyäkin ja se on erilainen laji vaikka jalka- tai koripalloon verrattuna, joissa peli-idea on sama, mutta väline vaan eri. Pesiksessä on sisä- ja ulkopeli ja yksikin epäonnistuminen tai onnistuminen voi ratkaista koko ottelun. Mie vaan saan pesiksestä jotakin, jota en sais niin sanotusta normi elämästä.
Sähäkät 6 kysymystä
* itä vai länsi: itä
* seura vai joukkue: seura
* juoksujuhlat vai ulkopelin uhrautumiset: ulkopelin uhrautumiset
* tumma vai vaalea: tumma
* kotona vai kylillä: kotona
* Tarja vai Anette: Anette
* itä vai länsi: itä
* seura vai joukkue: seura
* juoksujuhlat vai ulkopelin uhrautumiset: ulkopelin uhrautumiset
* tumma vai vaalea: tumma
* kotona vai kylillä: kotona
* Tarja vai Anette: Anette
Kuvat ovat Niilo Hirvosen ottamia ja ne on Kiteen Pallon kotiotteluista kesältä 2008.
Tekstin kirjoittanut SKP:n ikuaktiivi Katja Asikainen, joka tykkää pesäpalloilijoista tai ainakin pesäpallosta ;D.
